Koululaisille

Mies joka ei maksanut heidän velkaansa

Olipa kerran mies, joka saapui kaupunkiin. Kaikki tunsivat hänet ja kaikki tervehtivät häntä – tunsivat iloa hänet nähdessään. Häntä halattiin ja taputettiin olalle. Hänelle esitettiin kaupungin hienoimpia paikkoja. Kaikki halusivat samaan kuvaan hänen kanssaan. Sillä he tiesivät että hän on rikas mies, joka maksaa heidän velkansa. Kaikkien heidän velkansa.

Kului pari päivää. Ihmiset kävivät pankissa tarkistamassa tilinsä. Velkaa ei ollut lyhennetty sentin senttiä. Pankkivirkailija levitteli käsiään yhdelle jos toiselle kyselijälle. Tunnelma kiristyi, kun yhä enemmän alkoi näyttää siltä, että tilitiedoissa ei tapahtunut eikä tapahtuisi toivottua muutosta. Kaupunkilaiset kokivat tulleensa petetyksi. He olivat ehtineet iloita rikkaan miehen hyväntahtoisuudesta ja jaloudesta – nyt heitä hävetti ja ainoa asia, miten he selvisivät tuosta tunteestaan oli alkaa vihata miestä, joka ei maksanutkaan heidän velkaansa.

He vihasivat häntä niin paljon, että halusivat kostaa. Aikansa kiehuttuaan viha ryöpsähti yli äyräiden: mies joka ei maksanutkaan heidän velkaansa otettiin kiinni. Häntä mukiloitiin ja mukiloitiin. Mutta mikään ei auttanut. Viha ei ottanut laantuakseen. Niin he tekivät vielä sen pahan teon, että tappoivat hänet.

Juuri silloin heidän velkansa maksettiin.

Tämä oli kömpelö yritys kertoa tarina Jeesuksesta, joka kohtasi palmusunnuntaina iloiset ihmiset ja paljon ystävällisyyttä, mutta pian sen jälkeen pilkkaamisen, syyttämisen ja lopulta hyytävän tuomion. Kaiken tämän vihan läpi kuljettuaan, hän kuitenkin maksoi velkamme. Mutta ei sitä, josta maksamme pankille lyhennyksiä korkojen kanssa. Vaan sen velan, mikä syyttää meitä Jumalan edessä – syntien ja pahojen tekojen aiheuttama velka.

Kaikki velka ei ole rahavelkaa. On kiitollisuudenvelkaa – on olemassa vanhempien rakkaudenvelkaa lapsilleen siitä, että ovat liian vähän olleet heidän kanssaan. Sitä velkaa kun jätimme velvollisuutemme tekemättä ja velkaa siitä että toimimme itsekkäästi ja epäoikeudenmukaisesti. Tässä isossa velkakehyksessä me olemme kaikki pahasti miinuksen puolella.

Hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin. Kol 2:14

 

Kumman tahdotte Barabbaan vai Jeesuksen

Keskustan koulun pääsiäiskirkko luokat 3-6

Matt. 27: 11-32
Jeesus vietiin maaherran eteen. Tämä kysyi: ”Oletko sinä juutalaisten kuningas?” ”Sinä sen sanoit”, Jeesus vastasi. Ja kun ylipapit ja vanhimmat syyttivät häntä, hän ei vastannut mitään. Silloin Pilatus sanoi hänelle: ”Etkö kuule, kuinka raskaita todisteita he esittävät sinua vastaan?” Mutta Jeesus ei vastannut yhteenkään hänen kysymykseensä. Tämä ihmetytti maaherraa suuresti.
Tapana oli, että maaherra aina juhlien aikana päästi vapaaksi yhden vangin, jonka väkijoukko sai valita. Vankien joukossa oli nyt Barabbas-niminen kuuluisa mies. Kun väkijoukko oli koolla, Pilatus kysyi: ”Kumman haluatte? Vapautanko Barabbaksen vai Jeesuksen, jota sanotaan Kristukseksi?” Hän näet tiesi, että Jeesus oli pelkästä kateudesta jätetty hänen käsiinsä.
… Mutta ylipapit ja vanhimmat yllyttivät väkijoukon pyytämään Barabbakselle armahdusta ja Jeesukselle kuolemantuomiota. Maaherra kysyi nyt: ”Kumman näistä kahdesta haluatte? Kumman päästän vapaaksi?” Väki vastasi: ”Barabbaksen.” Pilatus kysyi: ”Mitä minä sitten teen Jeesukselle, jota sanotaan Kristukseksi?” Kaikki vastasivat: ”Ristiinnaulittakoon!” ”Mitä pahaa hän on tehnyt?” kysyi Pilatus. Mutta he vain huusivat entistä kovemmin: ”Ristiinnaulittakoon!”
… Silloin Pilatus antoi heille myöten ja vapautti Barabbaksen, mutta Jeesuksen hän ruoskitti ja luovutti ristiinnaulittavaksi.
Maaherran sotilaat veivät Jeesuksen sisälle palatsiin ja keräsivät koko sotaväenosaston hänen ympärilleen. He riisuivat Jeesuksen ja pukivat hänet punaiseen viittaan, väänsivät orjantappuroista kruunun hänen päähänsä ja panivat ruokokepin hänen oikeaan käteensä. He polvistuivat hänen eteensä ja sanoivat hänelle pilkaten: ”Ole tervehditty, juutalaisten kuningas!” He sylkivät hänen päälleen, ottivat häneltä kepin ja löivät häntä sillä päähän. Aikansa pilkattuaan he riisuivat häneltä viitan, pukivat hänet hänen omiin vaatteisiinsa ja lähtivät viemään häntä ristiinnaulittavaksi.
Matkalla he kohtasivat Simon-nimisen kyreneläisen miehen ja pakottivat hänet kantamaan Jeesuksen ristiä.

Evankeliumikohdassa jonka luin eletään jännittäviä hetkiä. Jeesus on tuomittavana. Esillä on ihmisiä, jotka ovat kukin jollakin tavalla osallinen Jeesuksen elämän viimeisissä vaiheissa.

Siellä on Pilatus, jolla inhimillisen mittapuun mukaan on valta tuomita Jeesus tai olla tuomitsematta. Juutalaisia pappeja ja hallitusmiehiä. Siellä on väkijoukko huutamassa tuomiota.

Tekstissä mainitaan myös eräs mielenkiintoinen henkilö Barabbas. Hän oli juutalaisten keskuudessa kuuluisa mies. Barabbas oli vangittu kapinoinnista ja murhasta. Juutalaisille hän oli ehkä jonkinlainen kansallissankari. Valtaapitävien Roomalaisten kannalta Barabbas oli terroristi, joka uhkasi yleistä turvallisuutta. Tässä toimessaan ja kapinajohtajana hän oli riistänyt joltakulta hengen.

Joissakin vanhoissa Raamatun käsikirjoituksissa Barabbaan etunimeksi mainitaan myös Jeesus. Jeesus oli yleinen nimi tuohon aikaan. Niinpä Pilatus saattoi esittää kansalaisille kysymyksen: vapauttakaa kumman tahdotte: Barabbas tai Jeesus Kristus. Kumman he halusivat: murhamiehen vai juutalaisten kuninkaan.

Raamatun lukemiseen liittyy eräs merkillinen piirre. Evankeliumia ei lueta vain ikään kuin selostuksena vanhoista asioista. Tuo kysymys kumman Jeesuksen te haluatte voidaan esittää meille myös tänään. Kumman Jeesuksen puolelle te asetutte, kumpaa haluatte seurata: Terroristi Barabbasta, joka asettuu lakeja vastaan vai Jeesuksen puolelle, joka rakastaa vihamiehiään ja rukoilee heidän puolestaan.

Meillä on taju oikeudenmukaisuudesta ja siksi haluamme, että Jeesus vapautettaisiin. Mutta mitä vanhemmaksi elää sitä enemmän oppii tuntemaan itseään. Silloin tajuaa myös sen, että ihmisen oma elämä, kaikki se, mitä olemme tehneet muodostaa vastauksen tähän kysymykseen. Se taas osoittaa yleensä sen, että olemme Barabbaan puolella ja Jeesusta vastaan. Barabbaksen tavoin me olemme usein turvautuneet vääryyteen ja laittomuuteen mieluummin kuin totuuteen ja oikeudenmukaisuuteen. Me olemme tehneet rumasti toisia ihmisiä kohtaan – ihan vain omaa pahuuttamme ilman, että heissä olisi ollut mitään syytä. Silloin me olemme asettuneet Barabbaksen puolelle.

Oikeudenmukaisuuden tajumme haluaa Jeesuksen vapaaksi, mutta todelliset tekomme puolustavat Barabbasta.

Onneksi omatuntomme sentään tuomitsee vielä tekomme. Me olemme tehneet väärin. Mutta Jeesus ei tehnyt kenellekään pahaa. Hän ei tehnyt vääryyttä. Hän oli syytön. Ja kuitenkin hänet tuomittiin ja murhamies vapautettiin.

Ihmisen tärkein asia on se, mitä hän on Jumalan edessä. Meistä jokainen haluaisi tuottaa iloa vanhemmilleen ja opettajilleen. Jokainen haluaisi, että oma opettaja ajattelisi meistä hyvää, että hän suhtautuisi meihin hyväksyvästi ja sanoisi meille: sinä olet hyvä poika tai sinä olet hyvä tyttö. Tällaisia sanoja me haluaisimme kuulla.

Jeesuksen opetuksen mukaan sama pitää paikkansa suhteessa Jumalaan, taivaan Isään. Meille pitäisi olla tärkeää myös se, mitä hän meistä ajattelee, hyväksyykö hän meidät.

Mutta meillä on ongelma. Me olemme näitä Barabbaita. Jos tarkkoja ollaan niin kaikki ihmiset ovat pahoja ja kykenevät tekemään pahoja asioita, kuten Barabbas. Kukaan ei ole täysin puhdas. Mitä enemmän ihminen omia tekemisiään ajattelee, sitä surullisemmaksi hän voi tulla – ja omassa tunnossa alkaa painaa raskas taakka.

Tämän tähden kertomus Jeesukseen kärsimyksestä ja kuolemasta on tärkeä. Evankeliumista luemme myös sen, että näin piti tapahtua. Jeesuksen elämän syvin tarkoitus ja kutsumus toteutui hänen kuolemassaan – siksi me kristityt kuvaamme Jeesuksen usein juuri ristillä riippuvana. Tämän tähden Jeesus oli syntynyt tähän maailmaan. Jotta hän vapauttaisi jokaisen pahan Barabbaan tuomiosta. Jeesuksen luona ja Jeesuksen tähden murhamieskin voi kokea armahduksen ja anteeksiantamuksen ja päästä vapaaksi Jumalan edessä.

Jeesuksen tähden me saamme anteeksi ja me saamme luottaa täysin siihen, että meillä on asiat hyvin taivaan Isän kanssa. Hän ei menetä hermojaan meidän kanssamme – niin kuin tavalliset isät (minultakin joskus voi päreet palaa, kun tytär on niin itsepäinen. Silloin tulee korotettua turhaan ääntään, jopa huudettua ja tiuskittua.)



Tämän suuntaista juttua kehittelin koululaisten (3-6 luokat) hiljaisen viikon keskiviikon kirkkoon. Mutta luovuin tästä teemasta lopulta ja toteutin palmusunnuntain jutun heillekin, mikä pidettiin alimmille luokille 1-2. Idea ylläolevaan teemaan on saatu Peter Halldorfin kirjasta Sielun juuri. Koska ajatukset karkasivat liian teoreettiseksi, katsoin että on paras tehdä jotakin muuta.

 

Lennokista Golgatan risteihin

Tarvikkeet:
A3 paperiarkki, että se näkyisi perimmäisille asti.
Sakset (jos ei käytä sormiaan paperin repimisessä)
sinitarraa, millä kiinnittää paperinpalat tauluun

– ihminen on halunnut aina lentää, mutta on maahan sidottu. Vaikka kuinka räpyttelemme käsiämme, me emme pääse lentoon
– Hän on katsellut lintuja haaveillen
– lentämisestä on tullut vapaudenkaipuun vertauskuva

Tein lennokin, jossa haave sai pienen konkreettisen muodon ja heitin sen lasten joukkoon.

– mutta niin kuin lennokki putosi nokalleen alas myös meidän haaveemme särkyvät ja kaatuvat
– jostakin tulee rautainen käsi ja katkaisee siipemme (Sakset)
– lentääkö lennokki enää?

Tänään on laskiaistiistai – lasten virallinen pulkanlaskupäivä. Haaveet ovat kariutuneet tässäkin asiassa. Ei ole lunta. Ja se vähäinen lumi, jota vielä esiintyy, on katuhiekoitusta täynnä. Tietääkö joku miksi laskiaista vietetään

– Kerroin Jeesuksesta jonka elämässä tapahtui muutos.
– hänellä oli haaveita ihmisestä, että he luottaisivat Jumalaan
– Jeesus otettiin kiinni ja naulittiin ristille
– voisi ajatella, että hänen elämältään ja haaveiltaan katkaistiin siivet

Avaan lennokin sirpaleet ja kiinnitän tauluun sinitarralla. Kerron vapaasti Jeesuksesta ja katuvasta ryöväristä. Avattuna lennokista muodostuu kolme ristiä ja kaksi ristien juurella olevaa hahmoa.

Lopuksi lauloin Leppilammen biisin (ainakin Leppilammen laulaman laulun)Saman korkean taivaan alla. Täydellisenä se on 6 säkeistöinen laulu ja siinä on hieno tarina, joka mielestäni sopii hyvin tuohon teemaan.

Tämän idean sain vastaavalta lastenohjaajaltamme.

 

IDEOITA LÖYTYNEE VIELÄ BLOGISTANI: SALLIKAA LASTEN TULLA

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s