TIISTAI
Jeesus vaikenee pilkkaajiensa edessä, Pilatuksen edessä ja Herodeksen edessä. Mutta Jeesus sai myös itse kokea epämääräistä vaikenemista ja äänettömyyttä – niin läheistensä taholta kuin Jumalan taholta. Viholliset huusivat, ystävät olivat ääneti. He eivät ymmärtäneet mitä tapahtui. Getsemanessa enkelit vielä vahvistivat Jeesusta, mutta sitten he lähtivät. Alkoi Jumalan vaikeneminen. – tästä muodostuu todellinen hiljainen viikko.
”Jumala ei vain vaikene, kun kysymme vastausta. Hän vaientaa myös kysymyksemme.” Rudolf Alexsander Schröder.
Kun epäjumala vaikenee, silloin vasta voi todella Jumala alkaa puhua.
Maallistuminen on myös väärän uskonnollisuuden kuihtumista. Silloin avautuu mahdollisuus aivan uudelle Jumalan puheen kuulemiselle.
Jumalan äänettömyyden ei tarvitse olla rangaistusta. Juuri syvimmin Jumalan koskettamat ihmiset ovat kipeimmin kokeneet Jumalan hiljaisuuden.
Aito ja todellinen sana on aina ”vaikenemisen reunustama”.
Jeesus puettiin narrinvaatteisiin. Sillä pyrittiin varjelemaan myytin syntymistä. Tekemällä pyhästä miehestä naurun ja pilkan kohde, se pyrittiin saamaan jalustalta.
Hiljaisen viikon tiistai 2022
En kommentoi
Hiljaisella viikolla seurataan Jeesuksen elämän viimeistä vuorokautta: hänen kiinniottamista, kuulustelua, tuomiota. Eilen maanantaina hän rukoili Getsemanessa, Juudas kavalsi, Jeesus otettiin kiinni ja vietiin ylipapin pihalle. Kaikki opetuslapset pakenivat Pietaria lukuun ottamatta, joka seurasi Jeesusta, mutta hänen rohkeutensa petti ja hänkin kielsi Jeesuksen. Tänään tiistaina Jeesusta kuulustellaan. Käydään pikaoikeudenkäyntiä, jossa samalla pallotellaan sitä, kenen vastuulla tuomio kuuluu.
Jeesusta kuulusteltiin kuin rikollista. Tosin hänellä ei ollut puolustuksessa asianajajaa tai todellista mahdollisuutta puolustautua. Hän oli joutunut väkivaltaisen koneiston hampaisiin, joka ei välittänyt puolustuspuheista. Heille kelpasi vain tuomitseminen ja syytetyn vedenvuodatus. He tarvitsivat vain jonkin syyn tuomiolle, joka kerrotaan omille kansalaisille, jotka pitivät Jeesusta pyhänä miehenä, Messiaana.
Venäjän hallitsija etsii myös joitakin syitä, joita hän kertoo omille kansalaisilleen selityksenä, miksi hän on hyökännyt Ukrainaan. Joku sen uskookin, tai sitten he ovat vain osana tätä näytelmää, millä pidetään hallitsijan mieli suopeana
Joka on katsonut poliisisarjoja elokuvissa tai tv-sarjoissa, on huomannut sen tavallisen ilmiön, että rikollista kuulusteltaessa, nämä eivät ensi alkuun sano mitään. Tai asianajajan kehotuksesta poliisin esittämiin väitteisiin he sanovat vain: en kommentoi.
Tämä tilanne tuli mieleen lukiessani evankeliumista, kun Herodes kuulusteli Jeesusta. Jeesus ei vastannut yhteenkään hänen kysymykseensä. Hän käyttäytyi hankalan kuulusteltavan tavoin. No comment.
Oikea rikollinen haluaa välttyä tuomiolta. Hän ei halua auttaa poliisia ratkaisemaan rikosta, jossa hän joutuisi kärsimään rangaistusta. Siksi hän vaikenee. Hän ei halua vasikoida myöskään rikoskumppaneitaan. On poliisin asia selvittää rikos ja osoittaa hänet syylliseksi. Vasta siinä vaiheessa hän alkaa kertoa jotakin, kun on selvää, että tuomio on tulossa. Hän puhuu silloin saadakseen tuomionsa pienemmäksi.
Jeesuksen puhumattomuutensa on enemmänkin sitä, että hän ei yrittänyt puolustaa itseään tilanteesta ulos. Hän olisi voinut puolustautua väitteitä vastaan, kuten ennenkin hän oli voittanut väittelyt fariseusten kanssa. Hän oli solminut heidät sanoistaan. Kiinniottamisestaan alkaen, hän sanoi voivansa kutsua Isältään 12 legioonaa enkeleitä puolustamaan häntä, mutta kirjoitukset eivät kävisi toteen. Jumalan tahto ei tapahtuisi. Niiinpä hän vaikenee.Hhän vain hiljaa katsoo, kun tuhokoneiston rattaat käyvät eteenpäin.
Jeesus sai myös itse kokea epämääräistä vaikenemista ja äänettömyyttä – niin läheistensä taholta kuin Taivaalliselta Isältään. Viholliset huusivat, ystävät olivat ääneti tai juosseet karkuun. Getsemanessa enkelit vielä vahvistivat Jeesusta, mutta sitten he lähtivät. Alkoi Jumalan vaikeneminen. – tästä muodostuu todellinen hiljainen viikko. Me katsomme vaieten tapahtumia. Haluaisimme olla ulkopuolisia, mutta emme ole. Meidän syntimme ja pahat tekomme ovat Jeesuksen kannettavana ja saavat rangaistuksen hänen kärsimyksessään. Viaton kärsii meidän tähtemme. Se on meille häpeäksi, mutta samalla ainoa toivomme.
Hiljaisuudessa nousevat sisäiset äänet.
Anna hiljaisuuden puhua sinulle. Älä pelästy, jos hiljaisuus alkaakin ahdistaa. Anna tunteiden puhua sinulle ja muuta niiden kertoma viesti rukoukseksi.
Hiljainen tiistai (koronaaikana 2021)
Virsi 76:1-4
E Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
Johdantosanat
Hyvät ystävät.
Hiljaisen viikon maanantaina evankeliumissa evankeliumista luettiin, kuinka Jeesus vangittiin Getsemanessa ja vietiin pois. Tänään tiistaina, häntä kuulustellaan ja esitetään syytöksiä, mutta Jeesus vaikenee. Hän vaikenee kuningas Herodeksen edessä, Pilatuksen edessä ja pilkkaajiensa edessä.
Mutta Jeesus sai myös itse kokea epämääräistä vaikenemista ja äänettömyyttä – niin läheistensä taholta kuin Jumalan taholta. Viholliset huusivat, ystävät olivat ääneti tai juosseet karkuun, He eivät uskaltaneet tunnustaa kuuluvansa joukkoon. Sitten alkoi Jumalan vaikeneminen. Tästä muodostuu todellinen hiljainen viikko.
Anna hiljaisuudelle tänään tilaa. Kun on tarpeeksi hiljaista, hiljaisuudessa alkaa nousta sisäiset äänet. Koita tunnistaa tunteita ja viestejä, joita hiljaisuus nostaa esille. Älä pelästy, jos hiljaisuus alkaakin ahdistaa, vaan kysy mistä se sinulle kertoo. Kysy mikä sinua ahdistaa?
Tämän rukoushetken kulku on hyvin yksinkertainen. Se sisältää Raamatun tekstien lukemista, joissa seurataan ennen kaikkea sitä, mitä Jeesukselle tapahtui. Hänen kärsimyksestään voi avautua sinulle tie ahdistuksesta sisäiseen rauhaan.
Rukoilemme – käsikirjan päivän rukous
Psalmi 69:2-7
Antifoni:
Jumala, pelasta minut pahojen käsistä,
riistäjien ja sortajien vallasta. Ps. 71: 4
Psalmi: Ps. 69: 2-5
Antifoni toistetaan
Raamatunluku – kuulkaamme Jumalan sanaa
- Kor. 1: 18-19
Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. Onhan kirjoitettu:
– Minä hävitän viisaitten viisauden
ja teen tyhjäksi ymmärtäväisten ymmärryksen.
Musiikkia
EVANKELIUMI – luetaan osissa
Musiikki soi lukemisen ajan rauhallisesti taustalla. Välissä joitakin hiljentymisen hetkiä ja mietiskelyteksti . Evankeliumin lukemista helpotetaan seurakuntalaisille näytettävin evankeliumin kuvin/maalauksin.
Matt. 26: 57-27: 10
(KUVA 1) Vangitsijat veivät Jeesuksen ylipappi Kaifaksen luo, minne lainopettajat ja kansan vanhimmat olivat kokoontuneet. Pietari seurasi häntä jonkin matkan päässä ylipapin pihaan saakka. Siellä hän istuutui palvelusväen joukkoon nähdäkseen, kuinka kaikki päättyisi.
Ylipapit ja koko neuvosto etsivät Jeesusta vastaan väärää todistusta, jonka perusteella saisivat hänet surmatuksi. Sellaista ei kuitenkaan löytynyt, vaikka monta väärää todistajaa esiintyi. Viimein astui esiin kaksi miestä, jotka väittivät Jeesuksen sanoneen: ”Minä voin hajottaa Jumalan temppelin ja rakentaa sen uudelleen kolmessa päivässä.”
(KUVA 2) Silloin ylipappi nousi paikaltaan ja kysyi: ”Etkö lainkaan vastaa heidän syytöksiinsä?” Mutta Jeesus pysyi vaiti. Silloin ylipappi sanoi hänelle: ”Minä vannotan sinua elävän Jumalan nimessä: sano meille, oletko sinä Messias, Jumalan Poika.” ”Itsepä sen sanoit”, vastasi Jeesus. ”Ja minä sanon teille: vastedes te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien päällä.” Silloin ylipappi repäisi vaatteensa ja sanoi: ”Hän herjaa Jumalaa. Mitä me enää todistajia tarvitsemme! Kuulittehan, miten hän herjasi. Mitä mieltä olette?” He vastasivat: ”Hän on ansainnut kuoleman.”
(KUVA 3) He sylkivät nyt Jeesusta kasvoihin ja löivät häntä. Muutamat läimäyttivät häntä poskelle ja ilkkuivat: ”Profetoi, Messias, sano kuka sinua löi!”
HILJAISUUS
Rakas Vapahtaja.
Sinut on pidätetty kuin rikollinen.
Pilkattuna ja häväistynä sinä seisot syytäjiesi edessä.
Opetuslasten paettua, kukaan ei puolusta sinua.
Sinulta kysytään suoraan: Oletko sinä Jumalan Poika.
ja sinä vastaat myöntävästi.
Sellaista tietoa ei ihminen voi sulattaa. Siinä on liian paljon uskottavaksi. Pilkka ja nyrkiniskut yltyvät entisestään.
Ja sinun kuolemaasi vaaditaan.
Herra, jos me olisimme olleet silloin oppilaitasi, me olisimme paenneet. Tai mikä pahinta olisimme olleet pilkkaajiesi joukossa. Tiedämme olevamme osasyyllisiä kaikessa siinä kärsimyksessä, joka sinun ylitsesi vyöryi. Sillä sinä kärsit meidän tähtemme.
Oi, Jumalan Karitsa,
joka pois otat maailman synnin,
armahda meitä.
HILJAISUUS
(KUVA 4) Pietari istui ulkona pihalla. Hänen luokseen tuli palvelustyttö ja sanoi: ”Sinäkin olit tuon galilealaisen Jeesuksen seurassa.” Mutta hän kielsi sen kaikkien kuullen ja sanoi: ”En ymmärrä mistä puhut.” Hän siirtyi sieltä portille päin, mutta muuan toinen tyttö näki hänet ja sanoi paikalla oleville: ”Tämä mies oli nasaretilaisen Jeesuksen seurassa.” Taas hän kielsi sen valalla vannoen ja vakuutti: ”Minä en tunne sitä miestä.” Mutta hetken kuluttua hänen luokseen tuli muita, jotka siellä seisoskelivat, ja he sanoivat: ”Sinä olet varmasti samaa joukkoa, senhän kuulee jo puheestasi.” Silloin Pietari alkoi sadatella ja vannoi: ”Minä en tunne sitä miestä.” Samassa kukko lauloi. Pietari muisti, mitä Jeesus oli sanonut: ”Ennen kuin kukko laulaa, sinä kolmesti kiellät minut.” Hän meni ulos ja puhkesi katkeraan itkuun.
HILJAISUUS
Herra. Sinä annoit Simonille nimen Pietari. Se merkitsee kalliota. Tämän nimen hän sai uskonsa johdosta. Nyt tärkeimmän oppilaasi usko murenee. Ei hänestä ole kallioksi. Hänkin pelkäsi, kun kielsi tuntevansa sinut.
Meillekin on helpompaa toisinaan kieltää, että tunnemme sinut, että uskomme sinuun. Suo meille rohkeutta tunnustaa sinut Herraksemme ja sitkeyttä seurata sinua epäilyn,
pettymysten ja uhkausten pimeydessä silloinkin kun siitä koituu itsellemme vaikeuksia tai pilkkaa.
HILJAISUUS
(KUVA 5) Varhain aamulla kaikki ylipapit ja kansan vanhimmat kokoontuivat ja sopivat keskenään Jeesuksen surmaamisesta. Jeesus pantiin köysiin, vietiin pois ja luovutettiin Pilatukselle, maaherralle.
Kun Juudas, Jeesuksen kavaltaja, näki että Jeesus oli tuomittu kuolemaan, hän katui tekoaan. Hän vei saamansa kolmekymmentä hopearahaa takaisin ylipapeille ja vanhimmille ja sanoi: ”Tein väärin, kun kavalsin viattoman veren.” Mutta he vastasivat: ”Mitä se meitä liikuttaa? Omapa on asiasi.” Silloin Juudas paiskasi rahat temppeliin, meni pois ja hirttäytyi.
Ylipapit ottivat rahat ja sanoivat: ”Nämä ovat verirahoja, näitä ei ole lupa panna temppelirahastoon.” Neuvoteltuaan he päättivät ostaa niillä savenvalajan pellon muukalaisten hautapaikaksi. Vielä tänäkin päivänä sitä peltoa kutsutaan Veripelloksi. Näin kävi toteen tämä profeetta Jeremian sana:
– He ottivat ne kolmekymmentä hopearahaa,
hinnan, jonka arvoiseksi he tämän miehen
israelilaisten puolesta olivat arvioineet.
Ja he ostivat niillä savenvalajan pellon,
niin kuin Herra oli minua käskenyt.
HILJAISUUS
Juudas on yksi meistä. Yksi meistä joka pettyi, yksi meistä joka menetti uskonsa, yksi meistä, joka kääntyi Jeesusta vastaan. Petti hänet iski puukon selkään, kavaltaessaan opettajansa suudelmalla. Nyt evankeliumin kuvaus pysähtyy vielä häneen. Hän katui tekoaan. Petoksella hankitut rahat polttivat hänen kädessään. Ne eivät tuoneet iloa hänen itsesyytöksiinsä.
Kun Pietari lankesi, hän itki. Juudaksen ei kerrottu itkeneen. Kyyneleet eivät huuhdelleet hänen häpeäänsä. Hän tiedosti kääntäneen selkänsä ei vain Jeesukselle, vaan myös kaikille Jeesuksen oppilaille. Hänellä ei ollut enää paikkaa minne mennä. Toivottomuus hänen ympärillään tihenee eikä hän näe siitä muuta ulospääsyä kuin riistää oma henkensä. Tapahtuu yksi kuolema syrjässä ennen Kristuksen kuolemaa. Juudaksella oli katumusta ja halu tehdä tekonsa tekemättömäksi palauttamalla rahat. Mutta se oli myöhäistä. Tuo katumus valitettavasti ei hakenut sovintoa tai anteeksiantamusta Jeesukselta, vaan päätyi epätoivoon. Me emme tiedä Juudaksen lopullista kohtaloa. Jätämme hänet Jumalan käsiin. Ja rukoilemme, että jokainen ihminen syvimmänkin epätoivon hetkellä katsoisi Kristukseen - Hänen luona on kätkettynä toivo myös meitä varten – silloinkin kun tuntuu että ulospääsyä ei ole eikä häpeä poistu.
Virsi 964
Rukoilemme
Esirukous +
Isä meidän,
Siunaus
E Siunatkoon teitä kaikkivaltias ja armollinen Jumala, Isä ja (+) Poika ja Pyhä Henki.
S Aamen.
Virsi 57:1,7-8
2016 hiljaiseen tiistaihin
Vietämme hiljaista viikkoa. Jeesus on tänään kovin toisenlainen kuin hän oli opettaessaan kansalle lakia
Ikään kuin hänen karismansa ja voimansa olisi poissa. Tänään lukiessa evankeliumia tuntuu siltä, että Jeesus olisi saanut voimaa kansan läsnäolosta, sen hyväksynnästä ja tuesta. Mutta nyt kun hän on yksin, hän on voimaton.
Tällaiselta se vaikuttaa. Profetoi nyt Messias, kuka sinua löi. Etkö nyt vastaakaan nokkelasti, kun kannattajasi ei ole kuulemassa. (onelineerit ovat loppuneet).
Häntä retuutetaan paikasta toiseen, mutta hän ei juuri tee mitään. Aikaisemmin evankeliumeissa Jeesus saattoi vain kävellä hurjistuneen väkijoukon läpi, joka oli valmis syöksemään hänet jyrkänteeltä. Hän sai ennen häntä pidättämään tulleet miehet laskemaan aseensa ja he ihastuivat Jeesuksen puheeseen ja sanomaan. Nyt hän ei tee mitään. Nyt oli tullut hetki, jota Jeesus oli odottanut – kirjoitukset käyvät toteen. Jumalan suurin salaisuus alkaa paljastua.
Jeesusta retuutetaan juutalaisen neuvoston eteen, Roomalaisen maaherran Pilatuksen eteen ja Galilean tetrarkin kunginas Herodes Antipaksen eteen. Häntä kuulustellaan kuin rikollista. – Ei ole tarkoituskaan, että hän pääsee vapaaksi. Mitä edemmäs evankeliumia kuljetaan sitä syvemmälle ihmisen pimeyteen mennään.
Jeesus vaikenee pilkkaajiensa edessä. Mutta Jeesus sai myös itse kokea epämääräistä vaikenemista ja äänettömyyttä – niin läheistensä taholta kuin Jumalan taholta. Viholliset kyllä huusivat, mutta ystävät olivat ääneti. He eivät toisaalta ymmärtäneet mitä tapahtui. Toisaalta pelko kahlitsi heidät paikalleen.
Getsemanessa enkelit vielä vahvistivat Jeesusta, mutta sitten he lähtivät ja alkoi Jumalan vaikeneminen. Jeesus ottaa ihmisen osan tavalla, johon me emme koskaan kyenneet. Hän ottaa kantaakseen Jumalan vihan syntiä kohtaan. Siksi taivas hiljenee Jeesukselle hänen tuskaisimpana hetkenään – tästä muodostuu todellinen hiljainen viikko.
Onko hiljaisuus tullut meidän sisimpäämme. Me tarvitsisimme sitä. Hiljaisuus avaa korvamme kuulemaan.
Olen kuullut sanottavan: ”Kun epäjumala vaikenee, silloin vasta voi todella Jumala alkaa puhua.” Hiljentyminen on siis tärkeää. Hiljaisuudessa tulemme tietoiseksi, mitä ja ketä oikein kuuntelemme. Kuuntelemmeko rahan ääntä? Kuulemmeko Jeesuksen äänen, kun hän kysyy: ”Kuka minä sinulle olen. Toiset pitävät minua narrina ja pilkkaavat minua. Entä sinä. Kuka minä sinulle olen?”
Jeesus pyytää sinua tutkimaan häntä. Sinä voit tutkia samanlaisin kysymyksin: Oletko sinä Messias? Oletko kuninkaani? Oletko Jumalan Poika, minun pelastajani? – Kuningas Herodeskin kysyi Jeesukselta kaikenlaista, mutta Jeesus ei vastannut. Herodeksen edessä Jeesus on hiljaa. Aidolle kyselijälle hän vastaa: Minä olen sinun kuninkaasi, minä olen sinun pelastajasi. Tein kaiken sinun tähtesi.
Itseäsi lyödä annoit, että turvaan pääsisin, / väärät syytöksetkin kannoit, että syytön olisin. /
Kärsit suuren ahdistuksen, että saisin lohdutuksen / Nimellesi iäisen, Jeesus annan kiitoksen.
Koko hilljaisen viikon tiistai rakentui yhden virren 57 varaan, jonka sisälle iltakirkko rakentui. Yksinkertaista mutta samalla puhuttelevaa.
Alussa ja lopussa yksinäinen huilu soi kuin korostaakseen Jeesuksen yksinäisyyttä kaiken keskellä.
Hiljaisen viikon tiistai
Tervetuloa seuraamaan kanssamme Jeesuksen kärsimystietä. Päivän evankeliumi jakaantuu tänään kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa Jeesus on tutkittavana ja vääriä syytöksiä esitetään. Jeesusta kuulustellaan ja hänet annetaan Pilatukselle tuomittavaksi. Toisessa osassa seurataan opetuslapsi Pietarin lankeemusta, kun hän kieltää Jeesuksen. Mutta hän katuu ja itkee. Kolmannessa näytöksessä Juudas katuu kavallustaan. Hän palauttaa saamansa rahat. Mutta hän ei kestänyt syyllisyyttään, vaan päätyy epätoivoiseen tekoon ennen kuin pääsiäisen ilosanoma olisi hänetkin vapauttanut.
Historian tapahtumat ovat tapahtuneet kauan sitten. Mutta tuntuu siltä kuin nuo samat asiat tapahtuisivat yhä uudestaan. Jeesus otetaan kiinni. Häntä kuulustellaan ja häntä vastaan esitetään vääriä syytöksiä. Mitään ei löydy, mutta kuitenkin tuomitsemisen vimma johtaa valintoja eteenpäin.
Ihmisillä oli silloin halu uskoa Jeesuksesta mitä tahansa pahaa. Tärkeintä oli päästä hänestä eroon hinnalla millä hyvänsä. Tänään ihmisillä on valmius uskoa mitä tahansa käsittämätöntä syytöstä, jos se vain horjuttaisi kirkon uskoa ja Raamatun luotettavuutta. Mutta sellaisia todisteita ei ole löytynyt.
Todisteet puhuvat enemmän meitä kuin Jeesusta vastaan. Me olemme niitä, jotka olemme kieltäneet hänet. Me olemme niitä, jotka ovat kavaltaneet hänet.
Tänään meidän on hyvä pysähtyä miettimään omaa osuuttamme Jeesuksen kärsimyksessä. Me näemme siinä kaksi asiaa. Kristuksen kärsimyksen tutkiminen herättää meissä katumusta ja uskoa. Häntä rankaistiin minun syntieni tähden. Minä olen yhtä syyllinen kuin Juudas ja Pietari. Yhtä syyllinen kuin Kaifas ja juutalaiset, jotka janosivat hänen kuolemaansa. Oman syyllisyytensä näkeminen ja tunnustaminen on katumusta. Mutta meitä kutsutaan heräämään myös uskoon. Tämän kärsimystien Jeesus kulkee vapauttaakseen meidät syntiemme ja syyllisyytemme taakasta. Juuri siten vältämme Juudaksen kohtalon ja nostamme katseemme toivoon. Niin kuin Pietarin itkemme syntejämme.
Hiljainen tiistai
Luuk
Tänään täällä on luettu kaksi Raamatun tekstiä. Psalmissa on voimakkaita kielikuvia. Tuhoutumisen ja hallinnan menettämisen tunnot ovat läsnä. Vesi ylettyy kaulaan saakka. Jalkojen alla on pohjaton lieju, josta ei voi tavoittaa lujaa maata. Tämän toivottoman tilanteen keskeltä nousee rukous: pelasta minut.
Psalmissa minua on puhutellut kuvaus ihmisestä, jolla ei ole tukevaa maata jalkojensa alla. Kun jalat irtoavat maasta, silloin ruumiin hallinta on kadotettu. Samanlaisesta tilanteesta on kysymys, kun kovassa vauhdissa auton renkaat irtoavat maasta – vaikka vain millimetrin. Silloin ei juuri mitään enää ole tehtävissä. Auto ei tottele ohjauspyörän liikkeitä. Rattia saa vääntää ja kääntää, mutta se ei auta. Auto kulkee omaan suuntaansa. Silloin toiset voimat ovat astuneet kuvaan mukaan. Pahimmillaan rysäyksen seuraukset lukevat toiset ihmiset seuraavan päivän lehdestä.
Psalmi kuvaa vesimassoja ja tulvaliejua, joka tempaa ihmisen mukaansa. Kysymys on vertauksesta. Voisi sanoa, että nämä ovat tuhon voimia. Psalmissa ihmisen tilannetta verrataan tuohon tilanteeseen, jossa hallinta on menetetty ja ihminen voi rukoilla vain Jumalaansa.
Tuhon voimat näyttäytyvät eri ihmisten elämässä erilaisina. Joku menettää työpaikkansa, toinen maineensa ja kunniansa lehdistön paljastuskirjoituksissa, kolmas menettää terveytensä, ja joku läheisensä. Yhtä kaikki – oma turvallinen ja hallittu maailma repeää ja olet sen pyörteissä.
Toinen Raamatun teksti, joka luettiin, oli evankeliumin kohta, jossa Jeesus on otettu kiinni ja hänet vietiin kuulusteltavaksi. Evankeliumi kuvaa tällaisen tuhon voimien temmellystä, jolloin mitään ei ole enää tehtävissä. Nämä tuhon voimat ovat synnin, kuoleman ja pimeyden voimia. Tuhon voimien keskellä on Jeesus. Maailman pijmeys ja pahuus on tuo upottava lieju, joka ulottuu häntä kaulaan asti. Pahuus yltyy ja syvenee aina siihen asti kunnes se kokonaan hänet hukuttaa.
Psalmi kuvasi hallinnan menettämistä. Onko evankeliumissakin kysymys siitä, että Jeesus menetti hallinnan ja otteen tapahtumien kulusta. Toisaalta Jeesus kulki tietoisesti kohti tätä hetkeä, mutta kauhistavimmaksi sen tekee juuri tuo hallinnan menetys. Kristus Jeesus elämänantajamme jäi pahan voimien heiteltäväksi. Kun temppelin henkivartiosto Getsemanessa otti Jeesuksen kiinni, siinä ei tapahtunut vain jokin viaton poliisin huostaanotto. Taustalla oli pahan musta käsi, joka tarttui saaliiseensa eikä irrottanut ennen kuin oli varmistautunut Jeesuksen tuhoutumisesta.
Miten Jeesus tässä tilanteessa toimi?
Evankeliumi luettiin kolmessa osassa. Siinä on ikään kuin kolme näytöstä, joissa jokaisessa vaihtuu näyttämö.
Ensin olemme juutalaisen lainopettajin neuvoston edessä. He kuulustelevat Jeesusta. Jeesus keskustelee heidän kanssaan tietoisena siitä, että keskustelu on hyödytön ja tulokseton. Mutta hän tekee sen kuitenkin.
Toinen näytös käydään Pilatuksen luona. Pilatusta yllytetään väärillä syytöksillä tuomitsemaan Jeesus. Pilatus kuulustelee myös Jeesusta, mutta Jeesus on entistä harvasanaisempi. Hän vastaa vain yhden kerran Pilatuksen kysymykseen.
Kolmas näytös tapahtuu Herodeksen luona. Siellä Jeesus ei puhu enää mitään. Mitä pidemmälle kuulustelu etenee, sitä vähemmän Jeesus puhuu ja lopulta hän vaikenee kokonaan. Puheet ovat pidetty ja sanat kaikki jo sanottu. Nyt on tekojen aika. Sen aika, että hän jättäytyy pahan vietäväksi. Pimeyden voimat kuljettavat häntä yhä syvemmälle eikä Jeesus puolustaudu tai vastusta.
Saman toistaa Jesajan kirjan ennustus (Jes 53:7-8)
Häntä piinattiin ja hän alistui siihen, ei hän suutansa avannut. Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, ei hänkään suutansa avannut. Hänet vangittiin, tuomittiin ja vietiin pois. — kuka hänen kansastaan siitä välitti? Hänet syöstiin pois elävien maasta. Hänet lyötiin hengiltä kansansa rikkomusten tähden.
Onko meidän Jeesuksen seuraajina pahan vallan edessä kyettävä johonkin samaan.
Siitä missään nimessä ei ole kysymys. Jeesuksen kärsimystien äärellä e olemme vain katselijoita. Meidän ei tule milloinkaan jättäytyä pahan vietäväksi. Sen on tehnyt Jeesus meidän puolestamme. Meidän on sen sijaan jätettävä itsemme Jumalan ja Kristuksen haltuun.
Evankeliumi johdattaa meidät hiljaisuuteen. Katsomaan ja kuuntelemaan Jumalan suuria tekoja. Pimeys ja syvyys, joka oli nielaisemassa meitä, on väistynyt. Tukeva ja luja maa on meidän pimeyteemme olemassa. Se on Golgatan kalliolla siellä jossa Kristus antoi henkensä syntisten tähden.
Ei hänestä tarvitse välittää
Matt. 26: 57-27: 10
Päivänavaus yläkoululaisille auditoriossa
Vangitsijat veivät Jeesuksen ylipappi Kaifaksen luo, minne lainopettajat ja kansan vanhimmat olivat kokoontuneet. Silloin ylipappi sanoi hänelle: ”Minä vannotan sinua elävän Jumalan nimessä: sano meille, oletko sinä Messias, Jumalan Poika.” ”Itsepä sen sanoit”, vastasi Jeesus. ”Ja minä sanon teille: vastedes te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien päällä.” Silloin ylipappi repäisi vaatteensa ja sanoi: ”Hän herjaa Jumalaa. Mitä me enää todistajia tarvitsemme!
Kuulittehan, miten hän herjasi. Mitä mieltä olette?” He vastasivat: ”Hän on ansainnut kuoleman.” He sylkivät nyt Jeesusta kasvoihin ja löivät häntä. Muutamat läimäyttivät häntä poskelle ja ilkkuivat: ”Profetoi, Messias, sano kuka sinua löi!”
Pietariistui ulkona pihalla. Hänen luokseen tuli palvelustyttö ja sanoi: ”Sinäkin olit tuon galilealaisen Jeesuksen seurassa.” Mutta hän kielsi sen kaikkien kuullen ja sanoi: ”En ymmärrä mistä puhut.” Hän siirtyi sieltä portille päin, mutta muuan toinen tyttö näki hänet ja sanoi paikalla oleville: ”Tämä mies oli nasaretilaisen Jeesuksen seurassa.” Taas hän kielsi sen valalla vannoen ja vakuutti: ”Minä en tunne sitä miestä.” Mutta hetken kuluttua hänen luokseen tuli muita, jotka siellä seisoskelivat, ja he sanoivat: ”Sinä olet varmasti samaa joukkoa, senhän kuulee jo puheestasi.” Silloin Pietari alkoi sadatella ja vannoi: ”Minä en tunne sitä miestä.” Samassa kukko lauloi. Pietari muisti, mitä Jeesus oli sanonut: ”Ennen kuin kukko laulaa, sinä kolmesti kiellät minut.” Hän meni ulos ja puhkesi katkeraan itkuun.
Luin lyhyen katkelman evankeliumia Matteuksen mukaan – se oli osa kristinuskon ydintarinasta. Jos kuvausta ajattelee ilman niihin liitettyä uskonnollista tulkintaperinnettä, mistä se kertoo? Se kertoi väkivallasta, mikä kohdistui Jeesukselle. Väkivallasta, mikä tapahtui yhteiskunnan valtarakenteiden suojissa. Se kertoo toisaalta myös rohkeudesta seisoa sanojensa takana Jeesuksen kohdalla ja toisaalta Pietarin kohdalla rohkeuden pettämisestä, syvimmän uskonsa kieltämisestä. Sen sijaan, että hän olisi puolustanut ystäväänsä, joka oli pilkkaajien käsittelyssä, hän vaikenemisellaan ja vetäytymisellään tuli osaksi sitä joukkoa, joka hyväksyi väkivallan.
– Luulen että kuvattu tarina on tässäkin porukassa tuttu erilaisin muunnelmin koulun käytävillä.
Kysymys on ihmisen ja uskonnollisen liikkeet tukahduttamisesta väkivaltaisesti. Väkivallan syntymekanismi lienee sama kaikkialla. Vastakkaisen ajatusmaailman edustajat eivät kyenneet enää keskusteluun. He eivät pystyneet vastaamaan enää sanoin. Tilalle tuli haukkuminen, pilkkaaminen.
Mustamaalaamisessa vihan ja pelon kohde tehdään oudoksi ja uhkaavaksi. Sitä osoitellaan ja lopulta henkinen väkivalta muuttui fyysiseksi: tönimiseksi, lyömiseksi, pidäkkeettömäksi raivoksi.
Kun toinen ihminen on osoitettu pahaksi ja inhottavaksi, vaaralliseksi, oudoksi, uhkaavaksi ja pelottavaksi, silloin mahdollinen väkivalta kohdistuu ihmiseen, josta ei tarvitse välittää. Se on aika raju määritelmä ihmisestä: ”Hänestä ei tarvitse välittää.” Väkivallan synty on ihmisen kykenemättömyyttä katsoa peiliin ja kohdata omia ongelmiaan.
Viimeaikaiset keskustelut Suomessa ovat tuoneet esille uudella tavalla ilmiön, josta käytetään nimeä: vihapuhe. Mustamaalaaminen ja pelon lietsonta on jo käynnissä.
Tuntuu, että esille on noussut kaksi erilaista Suomea, joiden edustamat käsitykset ovat kärjistyneet ja ottaneet yhteen. Nämä kärjistyneet kannat ovat tulleet esiin niin uskonnollisissa keskusteluissa (television kuuluisa homoilta-keskustelu seurauksineen) kuin nyt vaalien alla ja jälkeen on kärjistynyt mielipiteenvaihto yhden puolueen ympärillä. Vaalitulos joidenkin mielestä antaa valtakirjan suvaitsemattomuudelle ja väkivallalle, rasismille. Soini ei itse toki edusta tällaista ajattelua. Tietyt tahot käyttävät tilannetta vain hyväkseen.
Toistaiseksi isommilta käsirysyiltä on vältytty. Mutta kun ihmiset kaivautuvat syvemmälle poteroihinsa, se huolestuttaa. Siellä toki nuollaan henkisiä haavoja, mutta myös kerätään vihaa ja terotetaan aseita.
Yksi tapa tulkita Jeesuksen tarinaa on tämä: Jeesus kuoli, jotta uhreja ja syntipukkeja ei enää tarvittaisi. Jotta viha väistyisi ja ihmisten välille tulisi aito mahdollisuus sovintoon – erilaisuuden sietokyky kasvaisi eikä kiviä kaivettaisi esille. Kristittyjen ainakin jos keiden pitäisi ymmärtää olla osallistumatta sellaiseen vihanlietsomiseen, mikä johti Jeesuksen ristille.
Evankeliumin tapahtumat kutsuvat meitä näkemään oma rikostoveruutemme Pietarin tavoin. Olemmeko osa ongelmaa vain osa ongelman ratkaisua?
Jeesus kuoli väkivallan uhrina. Vallan haltijat kuvittelivat hoitaneensa kiusankappaleen lopullisesti pois päiväjärjestyksestä.
Mutta kun Jumala herätti Jeesuksen kuolleista, hän samalla osoitti, että Jeesus oli oikeassa:
hän joka oli köyhien ja syntisten ystävä
joka puhui totta mitään pelkäämättä
joka rakkauden nimissä uhmasi lakeja ja asetuksia
joka käski rakastamaan vihollisia
joka antoi syntejä anteeksi
joka luotti loppuun asti Jumalan hyvyyteen ja ihmisrakkauteen
Ylösnousemus muutti kaiken. Se mitä Jeesus oli julistanut ja minkä puolesta hän oli elänyt, oli sittenkin totta!
(Tekstin loppuhuipennus ja ajatusmaailmakin nousee Tapio Sarnanevan tekstistä: Ristin tie – Paastonajan meditaatio- ja rukouskirja)
Puujalkablogin johdanto hiljaisen tiistain maailmaan 2015
Matt. 26: 57-27: 10
Jeesusta kuulustellaan, mutta hän on vaiti. Vääriä todisteita esitetään, jotta toiminta saadaan näyttämään lailliselta. Lopulta väkivalta astuu kuvaan. Sanat eivät riitä purkamaan vihaa, jota Jeesusta kohtaan tunnetaan.
Pietari kieltää peloissaan Jeesuksen ylipapin pihalla. Hän kielsi syvimmän identiteettinsä. Muut opetuslapset olivat jo paenneet.
Eilen Juudas kavalsi, tänään Pietari kielsi ja oma kansa hylkäsi. Huomenna vieraan kansan edustaja antaa kuolemantuomion. Kaiken muilutuksen keskellä Jeesus säilyttää rohkeutensa eikä murru miekkojen ja väkivallan uhan edessä.
Evankeliumissa korostuu parhaimman opetuslapsen heikkous. Toisin kuin Jeesus, Simon Pietari ’kallio’ murenee, vaikka hän ei ole kuulusteltavana. Pelkästään nuoren palvelustytön huomio saa hänet horjumaan. Pietarin usko ei ollut ankkuroitunut vielä pääsiäisen tapahtumiin. Lähimmäisenrakkaus piti hänet Jeesusta lähellä, mutta kuoleman pelko sai hänet pakenemaan. Tilanne oli hänelle aivan uusi. On kuin hän olisi eri Jeesuksen kanssa tekemisissä. Aikaisemmin Jeesus oli iskevällä vastauksella saanut fariseukset hiljaiseksi: ”joka teistä on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven”, ”antakaa keisarille se, mikä on keisarin ja Jumalalle, se mikä on Jumalan.” Nyt hän on hiljaa. Hän ei käytä sitä voimaa, jolla hän komensi veden kalat Pietarin verkkoihin, tai sitä voimaa, kun viidellä leivällä ruokittiin viisi tuhatta miestä. Hän ei turvaudu siihen voimaan, jolla tyynnytti myrskyn ja seisoi veden päällä. – Se voima sai Pietarin silloin innostumaan. Pietari ei tuntenut täysimääräisesti vielä Jumalan rakkauden voimaa, joka uhrautuu syntisen puolesta, senkin puolesta, joka pilkaten lyö häntä tai kieltää uskonsa häneen.
Ennen vangitsemistaan Jeesus pyysi heitä valvomaan rukouksessa, jotteivät joutuisi kiusaukseen ja lankeaisi. He eivät valvoneet eivätkä rukoilleet, vaan nukkuivat.
Kun me tänään luemme Pietarista ja Jeesuksesta, katsomme samalla itseemme Pietarin heikkoudessa ja Jeesukseen, joka heikkouksistamme huolimatta kulkee ristintiellä tullakseen Vapahtajaksi.
Kolmantena päivänä 