Hiljainen maanantai
Juhani Rekolan ajatuksia hiljaiselle viikolle ja eteenpäin
Hiljaisella viikolla käyvät ihmeet vähiin. Viimeinen ihme on se, kun Jeesus Getsemanessa parantaa sotilaan korvan. Tähän päättyvät ihmeet.
Keskiajalla kuvattiin ristiinnaulitseminen välillä niin, että Jeesus itse nousi ristille, vapaaehtoisesti. Näin ei tapahtunut. Ihmiset hänet sinne nostivat. Ei Jeesus erityisemmin halunnut kärsiä. Siinä ei ollut mitään niin hienoa, että se olisi ollut haluttavaa. Kärsimys ei ole jotakin rakastettavaa, sellaista että se valitaan. Jeesus valitsi ja halusi jotakin muuta kuin kärsimystä. Mieluummin hän olisi halunnut että kärsimystä ei olisi hänen kohdalleen tullut. Mutta kun hän valitsi Jumalan tahdon ja halusi toteuttaa sitä enemmän kuin mitään muuta oli siinä seurauksena kärsimys. Kärsimystä ei valittu eikä haluttu. Se annettiin. Se tuli valinnan seurauksena.
Kun puhumme kärsimyksen maljasta, voimme erehtyä kahdessa kohdassa.
1) Kärsimys voidaan hyväksyä. Se nähdään hyvänä ja tarpeellisena asiana. Kärsimys jalostaa, sanotaan. Jotkut mystikot sanovat jopa, että ristiään pitää oppia rakastamaan. Tämä on väärä asenne kärsimykseen. Risti jota rakastetaan ei ole enää risti. Ristiä ei oteta eikä valita. Risti annetaan ja pannaan pakolla kannettavaksi. Meitä ei ole pantu rakastamaan kärsimystä, vaan taistelemaan sitä vastaan. Kärsimyksellä ei ole meille mitään hyvää tarjottavanaan. Se ei jalosta. Vain ihminen voi tehdä jotakin kärsimykselle.
2) Päinvastainen erehdys on se, että kärsimys sivuutetaan. Sitä ei haluta nähdä. Sen olemassaolo kielletään. Vaietaan. Mutta kärsimys ei poistu sillä että sitä ei huomata.
MAANANATAI
Hanki elämä
Luomiskertomus ja paratiisin lankeemuskertomus ovat sinulle varmasti tuttuja jo lapsuudestasi. Ensimmäiset ihmiset Aadam ja Eeva haukkasivat paratiisissa kiellettyä hedelmää ja saivat siitä kuolemantaudin.
Oletko koskaan ajatellut, että tuo kertomus on kuvaus juuri sinun elämästäsi. Sinut on suljettu ulos paratiisista etkä voi väittää, että siinä olisi tapahtunut vääryys. Maa paratiisin ulkopuolella kasvaa sinulle orjantappuraa ja ohdaketta. Kuinka paljon tahansa ponnistelet hyvinvoinnin eteen, niin mikään vaivannäkösi hedelmä ei vie pois syvintä janoasi eikä tee sinua onnelliseksi. Paratiisi pysyy suljettuna ja jossakin elämäsi loppu häämöttää.
Paastonaika ja hiljainen viikko on ainutlaatuinen mahdollisuus jokaiselle pysähtyä kuuntelemaan itseään: kuka olen, mitä varten elän ja mistä onneni löydän? Paasto kutsuu sinua pysähtymään sen tietoisuuden eteen, että emme elä vain syödäksemme, tienataksemme rahaa ja kuluttaaksemme sitä. Ihminen on hengellinen olento, ja tarvitsee aidosti-oikeasti elääkseen sen ulottuvuuden, mikä erottaa meidät eläimistä ja muusta luomakunnasta. Se on paratiisi-ulottuvuus. Vaikka meidät on karkotettu paratiisista, kannamme sielussamme siitä jotakin mukana. Se on toiselta nimeltä jumalakaipuuta ja samalla myös katoamattoman elämän nälkää.
Paaston aika huipentuu hiljaiseen viikkoon, jolloin seuraamme päivittäin Jeesuksen elämän viime hetkiä: Rikollisen tavoin hänet otetaan kiinni, kuulustellaan ja tuomitaan kuolemaan.
Mitä tekemistä Jeesuksen kuolemalla on sinun elämäsi syvyysulottuvuuden kanssa? Paastonajan pysähtymisessä katse ei käänny vain oman tilan havainnoimiseen. Katseelle saadaan uusi suunta. Paratiisi laskeutuu luoksemme. Se mikä kerran kadotettiin avautuu meille uudelleen. Mutta hyvän- ja pahantiedon puun sijasta edessämme on Golgatan ristinpuu – se on paratiisin avoin portti. Siinä kuoleman valta murretaan ja taivas avataan.
Meillä kirkon keskiaikainen krusifiksi puetaan pääsiäisenä keltaisilla narsisseilla – ristinpuu on puhjennut kukkaan. Paratiisiulottuvuus on tullut keskellemme. Kristus on kuollut syntiemme tähden, noussut kuolleista hankkiakseen meille elämän. Tule sinäkin juhlimaan pääsiäistä kanssamme Harjavallan kirkkoon.
* * *
Kolmas vuosikerta
Evankeliumi hiljaisena maanantaina on pitkä. Jeesuksen elämän loppunäytös alkaa.
Viimeinen yhteinen ateria on vietetty ja Jeesus oppilaineen on siirtynyt Getsemanen puutarhaan.
Jeesus valmistaa oppilaitaan tuleviin tapahtumiin, mutta oppilaat ovat väsyneitä. He pakenevat ahdistavaa todellisuutta uneen, jossa kaikki on hyvin. Sillä aikaa Jeesus rukoilee, kuoleman tuska on saavuttanut hänet jo ennen kuin Juudas tervehtii häntä suudelmalla.
Jeesuksen vastaus Juudakselle, ”ystävä, tätä varten sinä olet tullut” vihjaa siihen suuntaan, että Juudaksen elämä tähtäsi tähän hetkeen ihan kuin se olisi ollut hänen elämänsä syvin tarkoitus. Oliko hänen synkkä kohtalonsa näin vahvasti kirjoitettu etukäteen? Minkälaisella armon katseella Jumala katsoo häntä, jos Juudaksen elämän tarkoitus oli kavaltaa Jeesus.
Jeesus vangitaan ja viedään pois.
Edellisten dramaattisten käänteiden lisäksi minua puhuttelee aina Jeesuksen sana: ”Tänä yönä te kaikki luovutte minusta, sillä on kirjoitettu: ’Minä lyön paimenen maahan, ja lauman lampaat joutuvat hajalle.” Mitä kohta sinulle puhuu? Kuka lyö ja ketä? Jeesus on paimen. Häntä lyödään. Isä lyö Poikaa. Tuona hetkenä lampaat, Paimenen seuraajat joutuvat hajalle.
Olemme oikeudenmukaisuuden ja armon leikkauspisteessä.
Synti saa rangaistuksen. Sillä on seuraamuksensa. Oikeudenmukaisuus toteutuu. Mutta samalla syntinen saa vapauden. Toteutuu armo ja rakkaus. Molemmat samalla kerralla kun paimen lyödään maahan.
Kolmantena päivänä 