TIISTAI
Jeesus vaikenee pilkkaajiensa edessä, Pilatuksen edessä ja Herodeksen edessä. Mutta Jeesus sai myös itse kokea epämääräistä vaikenemista ja äänettömyyttä – niin läheistensä taholta kuin Jumalan taholta. Viholliset huusivat, ystävät olivat ääneti. He eivät ymmärtäneet mitä tapahtui. Getsemanessa enkelit vielä vahvistivat Jeesusta, mutta sitten he lähtivät. Alkoi Jumalan vaikeneminen. – tästä muodostuu todellinen hiljainen viikko.
“Jumala ei vain vaikene, kun kysymme vastausta. Hän vaientaa myös kysymyksemme.” Rudolf Alexsander Schröder.
Kun epäjumala vaikenee, silloin vasta voi todella Jumala alkaa puhua.
Maallistuminen on myös väärän uskonnollisuuden kuihtumista. Silloin avautuu mahdollisuus aivan uudelle Jumalan puheen kuulemiselle.
Jumalan äänettömyyden ei tarvitse olla rangaistusta. Juuri syvimmin Jumalan koskettamat ihmiset ovat kipeimmin kokeneet Jumalan hiljaisuuden.
Aito ja todellinen sana on aina “vaikenemisen reunustama”.
Jeesus puettiin narrinvaatteisiin. Sillä pyrittiin varjelemaan myytin syntymistä. Tekemällä pyhästä miehestä naurun ja pilkan kohde, se pyrittiin saamaan jalustalta.
Hiljaisen viikon tiistai
Tervetuloa seuraamaan kanssamme Jeesuksen kärsimystietä. Päivän evankeliumi jakaantuu tänään kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa Jeesus on tutkittavana ja vääriä syytöksiä esitetään. Jeesusta kuulustellaan ja hänet annetaan Pilatukselle tuomittavaksi. Toisessa osassa seurataan opetuslapsi Pietarin lankeemusta, kun hän kieltää Jeesuksen. Mutta hän katuu ja itkee. Kolmannessa näytöksessä Juudas katuu kavallustaan. Hän palauttaa saamansa rahat. Mutta hän ei kestänyt syyllisyyttään, vaan päätyy epätoivoiseen tekoon ennen kuin pääsiäisen ilosanoma olisi hänetkin vapauttanut.
Historian tapahtumat ovat tapahtuneet kauan sitten. Mutta tuntuu siltä kuin nuo samat asiat tapahtuisivat yhä uudestaan. Jeesus otetaan kiinni. Häntä kuulustellaan ja häntä vastaan esitetään vääriä syytöksiä. Mitään ei löydy, mutta kuitenkin tuomitsemisen vimma johtaa valintoja eteenpäin.
Ihmisillä oli silloin halu uskoa Jeesuksesta mitä tahansa pahaa. Tärkeintä oli päästä hänestä eroon hinnalla millä hyvänsä. Tänään ihmisillä on valmius uskoa mitä tahansa käsittämätöntä syytöstä, jos se vain horjuttaisi kirkon uskoa ja Raamatun luotettavuutta. Mutta sellaisia todisteita ei ole löytynyt.
Todisteet puhuvat enemmän meitä kuin Jeesusta vastaan. Me olemme niitä, jotka olemme kieltäneet hänet. Me olemme niitä, jotka ovat kavaltaneet hänet.
Tänään meidän on hyvä pysähtyä miettimään omaa osuuttamme Jeesuksen kärsimyksessä. Me näemme siinä kaksi asiaa. Kristuksen kärsimyksen tutkiminen herättää meissä katumusta ja uskoa. Häntä rankaistiin minun syntieni tähden. Minä olen yhtä syyllinen kuin Juudas ja Pietari. Yhtä syyllinen kuin Kaifas ja juutalaiset, jotka janosivat hänen kuolemaansa. Oman syyllisyytensä näkeminen ja tunnustaminen on katumusta. Mutta meitä kutsutaan heräämään myös uskoon. Tämän kärsimystien Jeesus kulkee vapauttaakseen meidät syntiemme ja syyllisyytemme taakasta. Juuri siten vältämme Juudaksen kohtalon ja nostamme katseemme toivoon. Niin kuin Pietarin itkemme syntejämme.
Hiljainen tiistai
Luuk
Tänään täällä on luettu kaksi Raamatun tekstiä. Psalmissa on voimakkaita kielikuvia. Tuhoutumisen ja hallinnan menettämisen tunnot ovat läsnä. Vesi ylettyy kaulaan saakka. Jalkojen alla on pohjaton lieju, josta ei voi tavoittaa lujaa maata. Tämän toivottoman tilanteen keskeltä nousee rukous: pelasta minut.
Psalmissa minua on puhutellut kuvaus ihmisestä, jolla ei ole tukevaa maata jalkojensa alla. Kun jalat irtoavat maasta, silloin ruumiin hallinta on kadotettu. Samanlaisesta tilanteesta on kysymys, kun kovassa vauhdissa auton renkaat irtoavat maasta – vaikka vain millimetrin. Silloin ei juuri mitään enää ole tehtävissä. Auto ei tottele ohjauspyörän liikkeitä. Rattia saa vääntää ja kääntää, mutta se ei auta. Auto kulkee omaan suuntaansa. Silloin toiset voimat ovat astuneet kuvaan mukaan. Pahimmillaan rysäyksen seuraukset lukevat toiset ihmiset seuraavan päivän lehdestä.
Psalmi kuvaa vesimassoja ja tulvaliejua, joka tempaa ihmisen mukaansa. Kysymys on vertauksesta. Voisi sanoa, että nämä ovat tuhon voimia. Psalmissa ihmisen tilannetta verrataan tuohon tilanteeseen, jossa hallinta on menetetty ja ihminen voi rukoilla vain Jumalaansa.
Tuhon voimat näyttäytyvät eri ihmisten elämässä erilaisina. Joku menettää työpaikkansa, toinen maineensa ja kunniansa lehdistön paljastuskirjoituksissa, kolmas menettää terveytensä, ja joku läheisensä. Yhtä kaikki – oma turvallinen ja hallittu maailma repeää ja olet sen pyörteissä.
Toinen Raamatun teksti, joka luettiin, oli evankeliumin kohta, jossa Jeesus on otettu kiinni ja hänet vietiin kuulusteltavaksi. Evankeliumi kuvaa tällaisen tuhon voimien temmellystä, jolloin mitään ei ole enää tehtävissä. Nämä tuhon voimat ovat synnin, kuoleman ja pimeyden voimia. Tuhon voimien keskellä on Jeesus. Maailman pijmeys ja pahuus on tuo upottava lieju, joka ulottuu häntä kaulaan asti. Pahuus yltyy ja syvenee aina siihen asti kunnes se kokonaan hänet hukuttaa.
Psalmi kuvasi hallinnan menettämistä. Onko evankeliumissakin kysymys siitä, että Jeesus menetti hallinnan ja otteen tapahtumien kulusta. Toisaalta Jeesus kulki tietoisesti kohti tätä hetkeä, mutta kauhistavimmaksi sen tekee juuri tuo hallinnan menetys. Kristus Jeesus elämänantajamme jäi pahan voimien heiteltäväksi. Kun temppelin henkivartiosto Getsemanessa otti Jeesuksen kiinni, siinä ei tapahtunut vain jokin viaton poliisin huostaanotto. Taustalla oli pahan musta käsi, joka tarttui saaliiseensa eikä irrottanut ennen kuin oli varmistautunut Jeesuksen tuhoutumisesta.
Miten Jeesus tässä tilanteessa toimi?
Evankeliumi luettiin kolmessa osassa. Siinä on ikään kuin kolme näytöstä, joissa jokaisessa vaihtuu näyttämö.
Ensin olemme juutalaisen lainopettajin neuvoston edessä. He kuulustelevat Jeesusta. Jeesus keskustelee heidän kanssaan tietoisena siitä, että keskustelu on hyödytön ja tulokseton. Mutta hän tekee sen kuitenkin.
Toinen näytös käydään Pilatuksen luona. Pilatusta yllytetään väärillä syytöksillä tuomitsemaan Jeesus. Pilatus kuulustelee myös Jeesusta, mutta Jeesus on entistä harvasanaisempi. Hän vastaa vain yhden kerran Pilatuksen kysymykseen.
Kolmas näytös tapahtuu Herodeksen luona. Siellä Jeesus ei puhu enää mitään. Mitä pidemmälle kuulustelu etenee, sitä vähemmän Jeesus puhuu ja lopulta hän vaikenee kokonaan. Puheet ovat pidetty ja sanat kaikki jo sanottu. Nyt on tekojen aika. Sen aika, että hän jättäytyy pahan vietäväksi. Pimeyden voimat kuljettavat häntä yhä syvemmälle eikä Jeesus puolustaudu tai vastusta.
Saman toistaa Jesajan kirjan ennustus (Jes 53:7-8)
Häntä piinattiin ja hän alistui siihen, ei hän suutansa avannut. Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, ei hänkään suutansa avannut. Hänet vangittiin, tuomittiin ja vietiin pois. — kuka hänen kansastaan siitä välitti? Hänet syöstiin pois elävien maasta. Hänet lyötiin hengiltä kansansa rikkomusten tähden.
Onko meidän Jeesuksen seuraajina pahan vallan edessä kyettävä johonkin samaan.
Siitä missään nimessä ei ole kysymys. Jeesuksen kärsimystien äärellä e olemme vain katselijoita. Meidän ei tule milloinkaan jättäytyä pahan vietäväksi. Sen on tehnyt Jeesus meidän puolestamme. Meidän on sen sijaan jätettävä itsemme Jumalan ja Kristuksen haltuun.
Evankeliumi johdattaa meidät hiljaisuuteen. Katsomaan ja kuuntelemaan Jumalan suuria tekoja. Pimeys ja syvyys, joka oli nielaisemassa meitä, on väistynyt. Tukeva ja luja maa on meidän pimeyteemme olemassa. Se on Golgatan kalliolla siellä jossa Kristus antoi henkensä syntisten tähden.
